Kukapa kamppailulajiharrastaja ei olisi haaveillut matkasta Japaniin. Juhlavuoden kunniaksi päätimme toteuttaa tämän haaveen! Lue alta JaanaLeenan reissukertomus.
Kuukausi sitten istuimme Helsinki-Vantaalla jokseenkin tyhjässä kahvilassa kertaamassa matkasuunnitelmia. Edessä olisi kaksi viikkoa reipastahtista turistiohjelmaa, sekä tietenkin karatetreenejä pitkin Tokiota. Ensimmäinen treeni oli sovittu jo saapumisiltaan, mutta siitä jouduimme luopumaan lennon oltua useamman tunnin myöhässä. Hyvä niin, sillä olihan 15 tunnin matka keholle jonkinlainen rasitus. Eikä se suuremmin ehtinyt harmittaa, sillä tulevan kahden viikon aikana ehdimme viettää yli 30 tuntia tatamilla.
Reissun alkupuoli oli hiukan enemmän sightseeing -painotteinen. Paljon ehdittiinkin nähdä, mm. Meiji -temppelin puistoalue, Asakusan Senso-ji -temppeli, Tokyo tower ja Skytree, keisarillinen palatsi, Shibuyan Hachiko-patsas ja ihmisvilinä, Fuji -tulivuori, Kamakuran jättikokoinen Buddha, Akihabara, Ikebukuro, Enoshima, monta kaunista puistoa ja yllätyksellisiä maisemia. Tokion metrokartan kanssa ehdittiin tulla sinuiksi, varsinaisesti ei taidettu eksyä kertaakaan. Vaikka paljon nähtiin, jäi paljon vielä seuraavaan kertaan.
Turistikohteiden kiertelyn lisäksi meillä oli toiveena päästä tutustumaan Tokion alueella toimiviin karateseuroihin, sekä osallistumaan JKF Wado-Kai ohjaajille tarkoitettuun seminaariin. Iloksemme meidät kutsuttiin harjoittelemaan Guseikai, Kenyuukai ja Arakawa -dojojen treeneihin.
Harjoitukset järjestettiin enimmäkseen koulujen liikuntasaleissa, joissa lämpimään sisäilmaan tottuneen varpaat olivat ajoittain hieman kohmeiset, mutta tunnelma sitäkin lämpimämpi. Perusharjoitukset kaikissa seuroissa noudattelivat samaa kaavaa: alun lyhyen lämmittelyn jälkeen tehtiin läpi koko kihon eli perustekniikka, minkä jälkeen kaikki viisi Pinan -kataa, Naihanchi, Kushanku, Seishan, Chinto ja Niseishi. Tämän jälkeen kukin työsti haluamaansa tekniikkaa, ja senseit kiertelivät auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin. Vertaistukea oli tarjolla runsaasti, sillä harjoituksissa oli mukana paljon ulkomaalaisia. Moni oli tullut Tokioon seminaaria ja vyökokeita varten – ehkäpä se hieman vaikutti useimpien harjoitusten melko runsaaseen ja vyökoepainotteiseen sisältöön, joka tempaistiin läpi kahden tunnin aikana. Tunnelma oli silti rento ja hyväntuulinen, ihan niin kuin meillä omallakin salilla. Harjoituksen jälkeen ei suinkaan rynnätty kotiin nukkumaan, vaan ilta jatkui useimmiten yhteisen illanvieton merkeissä jossakin lähialueen ravintolassa.
Tavallisten harjoitusten lisäksi pääsimme mukaan varsinaista seminaaria edeltävälle leirille, jonka ohjasi Shimura sensei yhdessä Tani ja Kobayashi senseiden kanssa. Tämä pre-seminaari oli tarkoitettu erityisesti vyökokelaille, mikä heijastui ohjelman sisältöön. Näissäkin harjoituksissa aloitettiin aina tekemällä perustekniikka kokonaan läpi, mutta lisäksi kahden päivän aikana kata sekä paritekniikka läpikäytiin hyvin tarkasti. Vyökokelaat pääsivät usein yleisön eteen, jolloin meidän tehtävänämme oli katsoa ja oppia heidän virheistään ja onnistumisistaan.
Valmentavan seminaarin jälkeen kokelaat pääsivät viimein tositoimiin: JKF Wado-Kai ohjaajaseminaarin yhteydessä järjestettiin 3-5 dan vyökokeet sekä ohjaajalisenssikokeet. Vyökokeisiin osallistui myös Suomesta Mikael, joka onnistui hienosti ja suoritti 3 danin – onnea hienosta suorituksesta! Kaksipäiväisen seminaarin ohjelma keskittyi tekniikoiden suoritustapojen tarkennuksiin ja se oli varsin tiivistempoinen. Paikalla oli lähes 120 osallistujaa, kolmestatoista eri maasta. Seminaarin tekninen anti oli erinomainen, mutta aivan erityisen upeaa oli se, että saimme pitkästä aikaa tavata isolla porukalla ja treenata yhdessä.
Kokonaisuutena reissu oli kerrassaan mainio! Ehdimme nähdä paljon Tokiota ja hieman lähiseutuakin, treenata, tavata vanhoja ystäviä ja tutustua uusiin, ja ihan vain olla lomalla. Saimme harjoituksissa runsaasti vinkkejä, korjauksia ja ohjeita, joista saa motivaatiota omaan harjoitteluun. Aivan erityinen helmi oli viimeisen illan pienryhmäharjoitus Takagi-sensein ohjauksessa. Tiukassa komennossa saatiin rouvien tekemiseen hiukan lisää vauhtia. Tästä on hyvä jatkaa!
Olemme pitkäaikaisia karateharrastajia ja Erän ohjaajia, ja toisiimme olemme tutustuneet tatamilla kymmenisen vuotta sitten. Omassa seurassa harjoittelun lisäksi olemme kierrelleet ahkerasti leireillä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja saaneet näiltä reissuilta monipuolista oppia ja lisämotivaatiota omaan tekemiseen. Suosittelemme leireillä käymistä ihan jokaiselle karateharrastajalle vyöarvoon katsomatta!
